Vetoketjulliset pikku-pussukat on valmistettu jämäkankaista. Ompelin lintu-kuosista talveksi tyynyn olohuoneen sohvalle. Yli jäänyt kangas tuli hyödynnettyä saman tien näihin pussukoihin, jotka saa kiinnitettyä poikien koulureppuihin välipalarahan säilyttämistä varten.

Iso lintupussi on itselleni, tilanteita varten jolloin käsilaukku ei sovi mukaan (Hui, eipä sitä silti kauas voi jättää!). Klipsillä saa senkin roikkumaan vaikkapa farkkujen vyölenkkiin. Pussin sisään mahtuu mainiosti kännykkä, huulirasva ja nenäliina tai rahaa.

Kesäksi sohva sai väripilkukseen Laura Ashleyn kankaasta ompelemani tyynyt. Pyöristin kulmat ja ompelin koristenyörit saumoihin. Takana on tietysti vetoketju pesua varten.

Seinällä näkyvä taulu on aito liikennemerkki vuosien takaa! Se löytyi aikoinaan anoppilan vintin seinän välistä sitä purettaessa. Koettakaapa omaksua ajo-ohjeet kertalukemalla… Väitänpä ettei onnistu!

I only shop for me, myself and I!

Sisko ja mina olemme kovia shoppailijoita. Paha vaan kun elämäntilanne ei tahdo millään tukea terapoivaa harrastustamme. Tästäpä sain idean näihin kukkaroihin, joiden sisältö on vain ja ainoastaan omaan käyttöön. Usein kun tahtoo vaatekaupassakin käymään niin että lasten tarpeet ajavat omien edelle. Jospa kassalla edes kukkaro pysähdyttäisi?

Nämä kukkarot ovat oiva esimerkki töistäni jotka tahtovat venahtaa. olin aloittanut ne jo syksyllä, tarkoituksenani antaa joululahjaksi. Ei ehtinyt – synttäriksi sitten (helmikuussa). Tulostin brenkkasi ja tuli paljon muuta, mutta nytpä valmistuivat sentään.  Toimitusaika näillä siis noin 9kk!

Kuvat on pienennetty eräästä mainoksesta ja tulostettu siirtoarkille, kuten myös itse kalvolle kirjoittamani teksti. kehysten kiinnittäminen oli yllättävän hankalaa ja tärväsinkin yhdet. Keksin avuksi ystävämme pikaliiman ja homma alkoi sujua.

Lempivärit löytyivät näihinkin jämäkankaista; minulle sininen, siskolle persikka. Erityisen herkun näköisiä kukkarot ovat kun raottaa suuta niin että vuorikankaat näkyvät.

Olen ollut hereillä, jopa melko tuotteliaalla päällä. Erityisesti innostuin keksimistäni kuistin verhoista – kerrankin jotain ihan omasta päästä! Pihallamme kasvaa komea jättiläistatar. Se jäi poikkeuksellisesti talveksi pystyyn kukkiessaan toistamiseen vielä myöhään syksyllä ja hyvä niin. Kaataessani nyt keväällä kuivia rankoja uuden kasvun tieltä huomasin varsien muistuttavan hiukan bambua. Viikon rangat saivat maata maassa kunnes sain tämän idean.

Kuistin väli-ikkuna on aina ollut hiukan haasteellinen verhottava. Se on tuiki tärkeä valon takia, mutta toisaalta kylppärimme ovi aukeaa juuri sitä vastapäätä. Jotain siis kaivataan väliin, jos joku sattuu ovelle samaan aikaan kuin itse tulee suihkusta ulos, muuten rappusille on suora näköyhteys.

Pätkin rungot, jotka ovat onttoja, määrämittaan ja porasin reiät juutti(?)narua varten. Solmut väliin ja edullinen verho oli valmis! Kuistin kolmeen muuhun ikkunaan kursailin simppelit rullaverhot. Tekonahkaiset, puunapein somistetut kiinnikkeet valmistin viitisen vuotta sitten toisiin verhoihin eikä niitä riittänyt nyt pikkuikkunan verhoon.  Sidoin tämän pienen rulliksen samaisella luonnonkuitunarulla ja veistelin pari kaarnasydäntä koristeeksi. Hinnaksi kuistin uudelle ilmeelle tuli noin 5€  - kangas kun oli poistomyyntilöytö 2€/m.

  Tere!

Jouluhuovutuskurssilla aloittamani  Jänöpupu valmistui  jo pääsiäisen korvilla. Neulahuovutetun pupusen sisuksissa on muovitettua rautalankaa, jonka päälle käärittiin tavallista vanua. Se vähensi villan tarvetta huomattavasti ja toimii hyvin! Uutta minulle. Vartaloa voi myös hieman muotoilla taivutellen. Ylleen Jänöpupu puki lappuhaalarit (Isännän vanhasta lempipaidasta) sekä kaulahuivin, sataahan räntää. Pikkuinen omi Jänöpupun välittömästi vaatteiden valmistuttua.

Näppärästi näin kevään alkaessa sain valmiiksi myös Isännän pipon.  Lanka, Marks & Kattensin Higgin´s, oli ihanan halpa löytö käsityöliikkeen alelaarista – vain euron kerä! Hiukan kyllä ehdin haukkoa henkeä jännityksestä kun se loppui kesken puolessavälissä kavennuksia ja jouduin hakemaan kolmannen kerän, mutta siellä sitä kaupassa vielä oli ja piposta tuli pipo eikä panta.

Isännälle vaan ei tahdo minkään mallinen pipo sopia päähän ja taitaa tämäkin jäädä minun käyttööni. Kahden tyylin pipa on tehty Typyn Cousteau-ohjeilla. Jotain kyllä meni pieleen kun kavennukseni kaartuvat vasemmalle ohjeen oikean sijaan… Viisaammat valistakoon!

    Hiukan haasteellista tuo oman pään kuvaaminen...

Arvonnan määräaika umpeutui ja arvontakone käynnistyi… Tatta da daa… Onni potkaisi                                                    Hehkuvaista!

Pistähän yhteystietosi sähköpostiin( joka löytyy tuosta sivusta)  niin kääräisen sinulle pakettiin jotain väkertämääni ja annan sen Kustille poljettavaksi.

Toissapäivänä valmistuivat hametossut Seiskaveikan kantrista, siitä samaisesta josta Pikkuisen villasukatkin viimeksi tein. Malliin inspiraation antovati Ilun balleristit, mutta koska hänen tossunsa tehdään huopuvasta langasta pesukoneessa vanuttaen, päädyin kehittelemään mallin itse. Aloitin kärjestä kuten pikasniikkerit. Ensimmäiset 25 kerrosta ovat pikasniikkerien mukaan ja siihen yhdenmukaisuus sitten loppuukin. Simppeli malli josta voin tarvittaessa kertoa enemmän. Päälle kiinnitin mummon nappilaatikon aarteita punaisella langalla.

Niin ja meillä on vihdoin uusi kannettava! Kylläpä on ihanaa. Vaaleat näppäimet näkyvät yölläkin kun valot ovat poissa, näyttö on mahtavan kokoinen ja ennenkaikkea vauhti on huumaava! Olen onnellinen   -tästäkin syystä.

Pitkä tauko jälleen takana. Tein itselleni juuri lupauksen etten kurki toisten blogeja ennen kuin olen päivittänyt omani. Tehonnee, vaikka laiskasti olen koneella istuskellut muutenkin johtuen vanhan tietsikkamme hitaudesta.

Pikkuinen sai paremmat villasukat kunnon varsilla. "Jussisukkien"  ohje on Novitan talvi 2007-lehdestä muunneltu. Varteen lisäsin nilkan kohdalle 10 kerrosta joustinneuletta ja itse sukka on pienempi kuin ohjeen numeron 30 jalkaan sopiva. Lankana ihanan harmaa Novita Kantri ja musta Novita Wool (puikot3½). Kirjoneule ei edelleenkään ole suosikkini tehdä.

Tarpeeseen neuloin itselleni säärystimet vanhasta Novitan Frendin jämästä (vajaa kerä). Kutosen puikoilla 40 silmukalla neuloin 2o 2n joustoneuletta, kunnes nilkassa 1o 1n  ja kantapään alle lenkki neljällä silmukalla. Lanka loppui parikymmentä senttiä kesken, mutta onnistuin sinnittelemään parin loppuun päättelyjämillä! Kuvassa säärystimet on taitettu. Tarkoitus on kuitenkin käyttää niitä yleensä kengän ja lahkeen alla lumilukkona. Hyvin tuntuvat toimivan vaikkapa paljaalla iholla aamupostia hakiessa, ovat oikein pehmeät ja lämpimät.

Nämä lähtevät lahjaksi vihräen ystävälle. Käytin niihin kolmea lankaa, kahta keraallaan. Joustinneuleessa sekä peukalossa Tove ja Kitten Mohair, kämmenosassa jälkimäinen ja Fritidsgarn, puikot tuttu 6mm. Joutuisien lapasten innoittajana toimivat Novita suksy 2007-lehdessä ollut malli 69, joita niitä tein kolmet eri kokoiset Huopasesta. Varrestaan koristellut lähtivät jo joululahjaksi eikä niistä ole kuvaa. Kotiin jäivät kahdet odottamaan tarvetta ja koristeitaan.

Aurinko on tänään hellinyt meitä! Sovitaanko yhdessä että nautitaan siitä eikä nähdä kärpäsenkakkoja ollenkaan?

Rouva Risulinnun pesässä-blogista haastoi minut tähän. Ja vaikka vajaan vuoden vanhasta blogistani oli vaikea löytää täysin teemoihin liittyviä juttuja, vastaan ilomielin haasteeseen.