Nämä makuuhuoneen verhot ovat olleet mähaluun-listalla jo muutaman vuoden. Nyt tuli tilaisuus toteuttaa ne ompelukurssilla ammattitaitoisen opettajan johdolla. Idea lähti Dina-elokuvasta (Jeg er Dina) vuonna 2002. Elokuva sijoittuu 1800-luvun Norjaan ja siinä on aivan upea puvustus ja kuvausmiljööt. Niin minun makuuni!

Siellä, Dinan lapsuudenkodissa, oli tällaisen oloiset verhot lähes joka huoneessa. Punaisessa huoneessa punaisena ja sinisessä sinisenä jne. Vuokrasin filmin taas verestääkseni muistikuvaa. Ei näistä nyt samanlaiset tulleet, enkä siihen pyrkinytkään, mutta selkeästi tuo elokuva oli innoittajana.

Piironki on Anoppilan vintiltä kymmenisen vuotta sitten bongattu. Se oli silloin tumman ruskeaksi maalattu. Isäntä nikkaroi piirongin päälle hoitotason ja se sai ylleen hieman petrooliin vivahtavan vahvan sinisen. Kaksi vuotta sitten väri kyllästytti ja nykyisin vanha piironki on tässä asussa. Uskon sen kestävän meillä vielä monet värjäykset, ehkä muutotkin.

Osassa kankaasta on pientä kimaltavaa pörröä, kaksi viidestä kolmiosta on samasta mutta yksinkertaisemmasta kankaasta. Kimaltava osa verhoa näyttää aivan kuuralta tai lumihangelta. Itseänikin ihmetyttää kuinka siitä pidän kun en ole yleensä niin kiiltävän perään. Kolmiot on leikattu vinoon, mikä aiheuttaa pientä kiharrusta huolitelluihin reunoihin. Näihin verhoihin on kuitenkin latautunut niin paljon odotuksia etten anna sen häiritä. Parhaani tein.

Kristallit viimeistelevät talviverhot.

Sisustusliikkeessä koin pari viikkoa sitten ahaa-elämyksen kirjahyllyllä: Sisustustyylini on "Junk style" (itkiskö vai nauraisko?). Pikkukirja lähti pukinkonttiin. Ihan pikkuisen kun kurkkasin, niin toteamus sai kyllä vahvistuksen. Tuollaisesta juuri tykkään ja tuollaista meillä myös osin on.

Seuraavaan päivitykseen täytyy muistaa kuvata kuistin villasukkasäiliö. Mutta nyt nukkumaan että jaksan tehdä huomennakin Joulua. Öitä!

Edit-täti jälleen: JYV-paketti saapui kotiin saakka eilen. Omaa laiskuuttani se joutui odottamaan kaksi päivää postitoimipisteessä. Kylläpä oli komian kokoinen laatikko! Vaikka kuinka hölskyttelin, ei se paljastanut sisällöstään mitään...