Hengissä edelleen, mutta ei minusta sitten ollut "oikeaksi neulojaksi". Omena-huivi ei vaan onnistunut telkkua katsellessa enkä jaksanut kolmen aloituskerran jälkeen siihen tarpeeksi keskittyä. Tekaisin sen sijaan ihanan syksyisissä väreissä hehkuvan perushuivin paksuilla kutosen puikoilla. Lanka on kaksisäikeistä Kehräämö Mustalampaan käsin värjäämää villaa, jonka ostin kotiseutumuseon markkinoilta. Pistelee niin vimmatusti, mutta värit tosiaan lumoavat!

Tapanani on mietiskellä asioita ja suunnitella blogiin raportoimista päässäni kun teen jotakin hommaa. Siinä käy sitten niin, että ehdin rapsata kaikki kirjoittamisen arvoisen kerran ellen toisenkin päässäni ennen kuin ehdin koneelle sen oikeasti tekemään. Siinä karisee sitten uutisarvo (camoon, onks näis sellastakin ollu) ja jutut jää kirjoittamatta tai pääsevät korkeintaa WordPadille asti.

Mutta ripsastaanpa sentään jotakin viime aikojen kuulumisista:

Koulut ovat alkaneet mukavasti. Molempien poikien vanhempainilloissa on keretty remontin lomassa myös käymään. Keskimäinenkin polkee jo matkat itsekseen aivan mallikkaasti uudella isolla pyörällään eikä minun ja Pikkuisen tarvitse lähteä saatille kahta kertaa päivässä. Enpä olisi tuota puoli vuotta sitten uskonut. Mutta minullapa tuntuukin olevan tapana murehtia ihan hurjasti jotakin aivan irrationaalisia juttuja kuten autokouluun mennessä vaihteiden käyttöä...

Blogaamistauon aikana on ehditty tehdä paljon remonttia ja siinä lomassa hiukan sairastaakin. Oikein ulkomailla asti päästiin Isännän kanssa käymään kaksin the Policen konsertissa ja olikin ihanaa! Ravintolaelämään on myös pikkaisen tutustuttu noin 10 vuoden tauon jälkeen ja kirppareita on tullut koluttua jälleen innolla. Puolukkaa saatiin mukavasti tänä syksynä

Pikkuinen löysi metsästä myös tällaista:

Pikkuinen lausahti metsässä mättäiden välistä: "Äiti, makkara." Ja kun ei saanut vastakaikua, jatkoi: "Äiti, nakki!" Tuolloin heräsin puolukkahurmoksestani ja vilkaisin poikaa päin. Nätti sienihän sillä Pikkuisella oli kädessä!

Remontti on edistynyt  niinkin mukavaan vaiheeseen kuin lattialankkujen asentamiseen. Siinä on se mukava puoli, että nyt loppuu trapetsitaiteilu juoksujen päällä eikä tarvitse enää pelätä putoavansa villojen ja alapohjan läpi. Oikea lattia helpottaa myös sisustuksen suunnittelua ja hahmottamista kun pääsee tilaan haahuilemaan kunnolla. Pari vahvaa tapettiehdokasta jo on telkkuseinälle ja loput seinät ilmeisesti maalataan. Löytyipä tällainen hauska ohjelmakin, jolla pääsee leikittelemään sisustusväreillä. Niin ja koko talo on ollut jo useita viikkoja eristetty ja lämmin. Uskomattoman hienoa sekin!

Tällaiseen tuli ilmoittauduttua. Jännittävää! Ja sai potkaistua minut myös päivittämään tänne.