Salainen laukkuvaihdon parini on näemmä saanut laukkunsa postista. Pääsen siis julkaisemaan kuvia itse ompelemastani vaihdokista. Tässä ensin hempeänä ruusun katveessa.

Tarkoitus oli tehdä "kaksi samalla vauhdilla" ja ostinkin aikanaan kankaita tuplaten. Eihän siinä kuitenkaan niin käynyt ja jäin ilman kopiota. Ehkä kankaista muotoutuu joskus vielä simppelimpi kirjastokassi... tai jotain.

Laukun uudella omistajalla Tellulla on myös kaksi pientä poikaa. Sitä silmälläpitäen kassiin tulikin kokoa: mahtuu vaikkapa uimavehkeetkin helposti mukaan. Ja jos tavaraa on paljon (jaa kui niin, ei mul vissiin) tarvitaan myös lajittelusysteemejä -laukun sisällä on vetoketjutasku sekä kolonen kännykälle.

Hauska kokemus tämä vaihto! Osallistun varmaan moisiin vastakin. Saa jännitystä elämään!

Nyt kun muistelen laukun tekovaiheita, muistuu väkisin mieleen tv-ohjelmat, joiden aikana olen suunnitellut ja esim. leikannut kankaita. Käykö teille muille niin koskaan? Jotenkin ihan hauskaa kun ottaa vaikka kutimen käteensä niin palautuu mieleen edellisillan elokuvan tapahtumat ja tunnelma. Harmi vaan kun nämä muistot rapisevat yleensä ajan kanssa. Jos nyt loppukaneettina mainitsisin kuitenkin vielä että laukku on rakkaudella tehty. Kai sitä jotenkin panee palasen itsestään kaikkiin töihinsä; eteenkin jos ne ovat "omastapäästä" tehtyjä. Onneksi saaja Tellu  kuului tykkäävän laukusta myös!