Koska mitään uutta ei ole esitellä ja olen kehunut osaavani nyplätäkin, niin tässä aiheesta pläjäys:

Mummulta perityssä nypläystyynyssä on kesken työ nimeltään Luokjepyr II (pareja 31, eli yhteensä 62 nypylää). Ensimmäinen pyöreä liinani, joka on ollut kesken ainakin kolme vuotta.

Tyynyn suojapussin kätköistä putkahti päivänvaloon myös tämä melko ison liinan pitsi. Se on vielä päättelemättä ja kiinnittämättä kankaaseen

.

Nypläys ei ole jaksanut innostaa minua nyt lasten ollessa pikkuisia. Kun tyynyn ottaa esille, se vaatii keskittymistä ja tekorauhaa. Muuten voi käydä niin että langat katkeilevat ja nypylät juoksevat toiseen huoneeseen. Toinen syy innon lopahtamiseen on varmaankin se etteivät liinat juuri nyt kiehdo sisustuksessa. Ne asustavatkin nykyisin täällä:

Yhtään liinaa ei ole tällä hetkellä pöydällä. Nämä löytämäni viskasin senkille kuvaa varten. Joukosta puuttuu pari lahjaksi annettua liinaa sekä Isännän taskuliina jota en löytänyt. Kaikki muut ovat omatekoisia paitsi poikien kastemekon pitsit, jotka nypläsimme yhteistyössä Äitini kanssa.

Kastemekko valmistui esikoisellemme vuonna 1998. Siihen tarvittiin kaikkiaan kuusi metriä hentoa nenäliinapitsiä. Löysin nypläystyynyn laatikosta lappusen johon olin merkinnyt ylös että ensimmäinen 1½ metriä tuota pitsiä valmistui 6 cm tuntivauhdilla. Sen jälkeen vauhti yltyi noin seitsemään senttiin tunnissa. Sen lisäksi ompelin mekon itse Burdan ostokaavoilla, pitsit kiinnitin käsin. Melkoisesti työtunteja siis on uponnut tähän tulevaan perintökaluun, mutta olihan esikoista odottaessa sitä aikaa!

Kuvassa on kuitenkin Pikkuinen, kohta vuoden ja seitsemän kuukautta sitten, koska muista lapsukaisista ei ole digikuvia olemassa. Omenankukka lähettää terkkuja Kummeille!

Ja siitä mummustani vielä: Tarkkasilmäiset huomasivatkin varmaan senkki-kuvassa vanhan hääkuvan. Siinä komeilevat Äitini vanhemmat, jotka olivat hyvin tärkeitä minulle. Juuri tämä Mummu innosti minut lukemaan ja käyttämään kirjastoa ahkerasti. Hän myös teki aina käsitöitä. Siellä Mummulassa minäkin värkkäsin ensimmäiset käsityöni langoista ja antoipa hän joskus kokeilla poljettavaa Singeriäänkin. Eli voin lähettää kiitokseni tuonne pilven reunalle Mummulleni näistä ihanista, voimaa antavista harrastuksistani. Hän minut niihin innostutti.