Kolmissakymmenissä oleva saksalaisnainen alkoi pitää päiväkirjaa vuoden 1945 keväällä. Kirja on lyijärillä vanhoihin kouluvihkoihin ja irrallisille papereille alunperin kirjoitettu dokumentti siitä mitä hänelle ja muille talon asukkaille tapahtui Berliiniissä venäläisten miehittäjien käsissä. Neljä miljoonaa siviiliä jäi tuolloin asustamaan kellareihin ilman vettä, kaasua ja sähköä. Miehittäjät raiskasivat naisia julmasti.

Anonyymiksi jäänyt kirjoittaja on jälkeen päin kommentoinut: "Minään orjantappurakruununa näitä kärsimyksiä ei voida kantaa. Minusta ainakin tuntui, että koin jotakin, joka muistutti laskun maksamista."

Kirja oli osittain järkyttävää luettavaa, mutta keskenkään ei voinut millään jättää. Mielenkiintoinen näkökulma sotaan, en ole aiemmin lukenut "tavallisen" sakasalaisen siviilin kokemuksia sodan keskeltä, juutalaiskohtaloita on tullut kahlattua.