Tykkään villasukkien neulomisesta, tai meillä päin sitä sanotaan myös kutomiseksi, kuitenkin sama juttu. Urautumisessani Seitsemään veljekseen sukka- ja lapaslankana on se hyvä puoli että kaikki varastojeni jämälangat sopivat yleensä yhteen. Tosin sukat valmistuvat nopsemmin jos puikoilla on uusi mukavan värinen lanka. Joskus ajattelin villasukan ainoaksi oikeaksi väriksi harmaan, mutta nykyisin kun on hauskoja raitalankoja valmistuu minulta aikuisillekin värikkäitä sukkia. Tämän seiskaveikan raitalangan väritys oli erityisesti mieleeni piristävyydessään. Sukat tulivat itselleni. Onhan se oma jalka kuitenkin lähinnä...

Ison pojan vauhdilla kasvavaan jalkaan piti saada myös uudet sukat. Nämä langat taas olivat jämiä. Miten niin on menossa vihreä kausi?

Vihreä kauteni helpottaa varmasti kunhan luonto tuosta alkaa enemmän viheriöidä. Lupiinit jo pellon reunalla kasvattivat sinnikkäästi alkujaan näissä kylmissä tuulissa.

Pikkuisen villavaippahousuista: lanoliini-käsittelynsä jälkeen ne ovat parantaneet ominaisuuksiaan hurjasti. Ovat nyt todella hyvät! Neuloin ne aikanaan suoraan Ottobren ohjeilla (Huomaatteko, olen oppinut linkittämään!). Etumustaan neulahuovutin vihreän sydämen ja peppuun toisen isomman. Jos ja kun valmistan toiset hahtuvahousut lisään niihin hiukan leveyttä ja korkeutta ainakin peppuun jotta mahtuu paksumpikin paketti alle hyvin.

Housujen toimivuus on aiheuttanut uuden tarpeen: lisää imuja pitäisi ommella. Aina näitä uusia tarpeita ilmenee kun saa jonkin vanhan täytettyä. Kai se on kolmen kasvavan lapsen kanssa loputon suo. Onneksi sentään villasukissa pysyvät pienemmät, niitä ei ole juuri tarvinnut tehdä kun perivät isoveljeltä vanhoja. Toki joskus tekee mieli tehdä jotain uutta pienemmillekin.