Ihanat auringonpaisteet ovat hellineet meitä. Tänään tosin oli jäätävä tuuli, mutta kasvit vaan heräilevät kevääseen. Ylätyin kovasti kun lähestyin morsiusangervoa voimasaksien kanssa. Puskissa oli jo isot lehtisilmut! Ei leikata siis alas tänäkään vuonna. Saavat  risuttua lisää rauhassa. Ensi vuonna uusi yritys.

Pajutkin pääsevät yllättämään minut lähes joka kevät. Nyt pajunkissoja on jo joka paikassa, parhailla paikoilla pilkistää oksissa lisäksi lehtisilmujen alut. Onneksi ehdin edes tämän yhden kerran harrastaa pajun taivuttelua onnistuneesti. Olen näet ronkelia sorttia enkä tykkää käyttää kuin mieluiten juuri korjattua, tuoretta pajunvitsaa.

Kaikkein hauskinta pajun punomisessa minusta on "vapaa punominen". Tarkoitan tällä sitä että tökitään styroksille loimia tai otetaan haarallinen oksa ja aletaan punoa. Sitten annetaan työn viedä mukanaan ja lopuksi yllätytään (yleensä iloisesti): "Ahaa. Tällainen tästä tuli." Toinen vaihtoehto on että työ tökkii kerrassaan eikä pääse alkua pidemmälle. Mutta onnistuessaan tämän tyylisten töitten tekeminen on kovin rentouttavaa ja virkistävää.

Ja tällainen oli tulos tänään. Meilläpä näyttääkin olevan mattopiiska ovessa kranssin sijaan. Heh he! Tuo valtikka pääsee kesällä kukkapenkkiin pystyyn. Toivottavasti ehdin tehdä sille myös kavereita. Entiset tuon tyyppiset kun ovat kuivuneet ja hajonneet jo pois.

Ylimmässä kuvassa näkyy tämän ovessa olevan valtikan lisäksi pari viime vuonna tehtyä köynnöstukea jotka saavat toistaiseksi viihtyä tyhjinä. Joku kumma viehtymys ajoi minut taas asettelemaan kamaa läjään pihalle. Ja jatkoa seuraa jahka kevät lämpenee...