Ostettiin tuossa taannoin uusi telkkari. Vanha kun oli sellaista "veivattavaa mallia", tiedättehän aikojen alussa kun autot kammettiin käyntiin, sellainen. Vanhan telkun virtajohtoa sai veivata, tökkiä ja kiskoa telkun takana jotta se suostuisi käynnistämään virran. Sitten telkku saattoi päättää kesken katselun puolestamme että "nyt riittää tältä päivätä". Halusimme kapula-herroiksi ja raukkamaisesti heivasimme vanhuksen pois tuoden uuden ja litteän version tilalle. Mutta: vanha tasohan ei sopinut alkuunkaan uudelle uljaalle televisiollemme. Rahalle keksimme muutakin käyttöä joten vinttiä ja aivonystyröitä kaivamaan...

Saunan vintillä on aina majaillut tällainen kaappivanhus. Ovet on joku aikanaan repinyt irti ja heittänyt olkansa yli, laatikotkin ovat hukassa mutta jalat kauniit. Ei kun saha soimaan ja turha yläosa pois. Senkin taso oli kaunis, mutta liian lyhyt tv-tasoksi joten se pääsi takaisin vintille odottamaan mahdollista myöhempää tarvetta.

Hiekkapaperia, hinkkausta, talttaa ja hikeä. Pinnassa oleva petsaus piti saada pois tai ainakin vaaleammaksi ennen pintakäsittelyä. Lisäksi oikean reunan etuosa vaati uusimista koska se oli lohjennut ilkeästi. Sahalla ja taltalla selvittiin, uusi pala ylijäämämateriaalista ja liimaa. Onneksi on tullut seurattua Strömsön Taika-Jimiä jota apinoimalla onnistuimme...

Isäntä sai tettettyä hienon tason liimapuusta. Tässä osat ennen pintakäsittelyä. Kuopus on kummissaan istuimestaan.

Pintaan hinkkasimme Black Bisonin antiikkivahaa hienolla teräsvillalla, annoimme kuivua ja kiillotimme. Helppoa ja siistiä. Hajukin lähinnä miellyttävä mehiläisvahamainen. Tällä tavaralla meillä on käsitelty myös vanhat mäntyiset vitriini ja senkki tummemmiksi maun (ja trendien) muuttuessa.

Nätti kuin sika pienenä! Ja maksoi alle pari kymppiä.