Olen ollut hereillä, jopa melko tuotteliaalla päällä. Erityisesti innostuin keksimistäni kuistin verhoista – kerrankin jotain ihan omasta päästä! Pihallamme kasvaa komea jättiläistatar. Se jäi poikkeuksellisesti talveksi pystyyn kukkiessaan toistamiseen vielä myöhään syksyllä ja hyvä niin. Kaataessani nyt keväällä kuivia rankoja uuden kasvun tieltä huomasin varsien muistuttavan hiukan bambua. Viikon rangat saivat maata maassa kunnes sain tämän idean.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kuistin väli-ikkuna on aina ollut hiukan haasteellinen verhottava. Se on tuiki tärkeä valon takia, mutta toisaalta kylppärimme ovi aukeaa juuri sitä vastapäätä. Jotain siis kaivataan väliin, jos joku sattuu ovelle samaan aikaan kuin itse tulee suihkusta ulos, muuten rappusille on suora näköyhteys.

Pätkin rungot, jotka ovat onttoja, määrämittaan ja porasin reiät juutti(?)narua varten. Solmut väliin ja edullinen verho oli valmis! Kuistin kolmeen muuhun ikkunaan kursailin simppelit rullaverhot. Tekonahkaiset, puunapein somistetut kiinnikkeet valmistin viitisen vuotta sitten toisiin verhoihin eikä niitä riittänyt nyt pikkuikkunan verhoon.  Sidoin tämän pienen rulliksen samaisella luonnonkuitunarulla ja veistelin pari kaarnasydäntä koristeeksi. Hinnaksi kuistin uudelle ilmeelle tuli noin 5€  - kangas kun oli poistomyyntilöytö 2€/m.

Kansalaisopiston ompelukurssin viimeiseksi työksi jäi Pikkuisen retrohaalareiden aloitus. Suklaanruskea velour inspiroi muuntamaan vanhojen ysärihaalarien mallin trumpettilahkeiseksi. Oranssit resorit kädenteissä ja vetskarin ympärillä viimeistelivät lapsuuteni aikaisen tyylin. Haalareissa on vielä hiukan kasvunvaraa syksyllä alkavaa päiväkotiuraa ajatellen. Jammaus sujuu silti joustavasti näissä pöksyissä.